Epäfiksut vitsit ja kehut
Heipä hei jälleen! Nyt sitten kirjoitan viimeisen postauksen ennen ensi viikkoa. Tosin kirjoitan uuden postauksen varmaankin heti ensi viikon alussa, sillä minun piti tehdä haastattelu jollekin henkilölle tet-paikallani ja arvatkaa, että kukakohan meni töpeksimään eli unohtamaan sen tyystin… Koitan tosiaan käväistä jo heti maanantaina tet-paikalla pyytämässä haastattelua joltakulta.
Nyt kerron teille neljännestä tet-päivästäni eli 25.9.2015
Tämä tet-päivä oli erikoinen. Koululla oli liikenneturvallisuusviikko ja viikko tosiaan huipentui tähän päivään. Koko koulu puuhasi jotakin asiaan liittyvää, eivätkä ekaluokkalaiset olleet poikkeus. Oppilailla ei siis tosiaan ollut tänään liikuntaa tai äidinkieltä, kuten yleensä olisi.
Menin tosiaan vasta yhdeksään tet-paikalle ja päivä alkoikin puhumalla heijastimista ja niiden hyödyistä. Ai niin, paikalla oli myöskin lasten vanhempia! Vanhemmatkin tosiaan saivat tulla lastensa seuraksi seuraamaan tätä päivää ja toimimaan yhdessä. Pienen teoriatunnin jälkeen menimme luokan sekä vanhempien kanssa koulun pikkusaliin, jonne oli tehty rata. Siellä lasten piti taskulamppujen avulla etsiä heijastimia erilaisista paikoista. Hyvinhän ne lapset niitä löysivätkin, mutta heijastimia ei olisi saanut irroittaa paikaltaan, mutta arvatkaahan mitä tapahtui…
Pääsin tosiaan setvimään heijastimia irti toisistaan, kun lapset olivat niin innoissaan niillä leikkineet.
Olimme menossa syömään heti salissa puuhastelun jälkeen ja tapasin koulun terveydenhoitajan pitkän ajan jälkeen! Häntä oli aivan ihana nähdä taas, hän on vain niin mukava ihminen sekä ihana persoona.
Ruokailun jälkeen olikin sitten rastirata ympäri Ahvenisjärven. Rasteja pitivät koulumme yhdeksäsluokkalaiset ja hyvinhän se heiltä kaikilta meni! Rastit olivat hyvin suunniteltuja ja lapsetkin ilmeisesti tykkäsivät…
Rastiradan jälkeen palasimme koululle, jossa oppilailla oli vielä pieniä tehtäviä liikenneturvallisuuteen liittyen. Tosin minä tein yhden oppilaan kanssa matematiikkaa, koska hän on jäljessä muista. Kyseinen poika oli, josta puhuin viime kirjoituksessa. Se, joka karkasi kesken koulupäivän ja aiheutti suurta päänvaivaa monille.
Tällä kertaa poika käyttäytyi erittäin hienosti (pisteet hänelle!!), joka hämmästytti minua hyvin paljon. Minua aluksi hermostutti toimia hänen kanssaan, koska en ole mitenkään hyvä komentamaan tai jotain muuta sellaista. Minua pelotti myös, että aikoisiko poika edes tehdä tehtäviään, koska hän on sellainen hulivili. Ihme kyllä, poika teki hyvin nätisti tehtäviä ja sain hänet jopa vieläkin iloisemmaksi vitseilläni. Vitsini eivät ehkä olleet sopivampia sen ikäiselle, joten toivon ettei hän puhele niistä mitään kotona tai opettajalleen… 😀
Minulle sillä hetkellä kyllä tärkeintä oli, että poika oli iloinen ja teki tehtäviään erittäin tunnollisesti.
Kerroin tästä myös hänen opettajalleen, jolta sain paljon kehuja, kuinka hyvin toimin hänen kanssaan ja pidin hänet täysin rauhallisena kokonaisen tunnin ajan. Olen hyvin iloinen.
Eli tetissä menee siis aivan loistavasti. Odotan innolla tulevia päiviä!
Terveisin, Jenny
