Itkukohtauksia ja väsyneitä lapsia

Hei jälleen. Nyt tässä tosiaan teen viimeiseltä 3 viikolta kaikki blogikirjoitukset, koska en vain ole jaksanut tehdä niitä aikaisemmin. Lupaan kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni heti ensi viikon tet-päivän jälkeen. Silloin aion kirjoittaa blogikirjoituksen samana päivänä (jollen sitten ole isälläni ja menemme mökille…) Kiitos kuitenkin kaikille, jota jaksavat lukea näitä postauksia!

Nyt kirjoitan siis kolmannesta tet-päivästäni eli 18.9.2015

Päivä oli hyvinkin normaali. Tosin olin juurikin päivää aiemmin leikkauttanut tukkani siiliksi, joten mietin aikalailla sitä, että sanoisivatkohan lapset jotakin, varsinkin jotain negatiivista. Yllätyin kuitenkin, kuinka välinpitämättömiä lapset olivat hiuksieni suhteen. Oli ihanaa nähdä, kuinka en heidän näkökulmastaan muuttunut yhtään mitenkään vaan olen tietenkin edelleen se sama Jenny, mutta vain vähän lyhemmälle tukalla. Silloin tajusin, kuinka ihania lapset osaavatkaan olla välillä.

Olin onneksi koko päivän 1B luokassa ja menoa kyllä riitti. Heillä oli ensimmäistä kertaa sisäliikuntaa ja sen kyllä huomasi melusta…Lapset olivat ehkä liiankin innoissaan kaikesta ja jotenkin melkeinpä kukaan ei kuunnellut opettajan ohjeituksia tai käskyjä. Minun piti vahtia yhtä hulivili oppilasta, koska hän ei osannut käyttäytyä yhtään samalla, kun luokanopettaja juoksee ympäri koulua etsimässä poikaa, joka juoksi karkuun pois tunnilta.

Noh, lapsi onneksi löydettiin, mutta senpähän jälkeen alkoivat kiekku- ja itkukohtaukset. Hän ei suostunut tekemään tunnilla yhtään mitään ja lähtikin sitten portaiden alle itkemään. Minua pyydettiin pysymään hänen kanssa, jotta hän ei karkaisi taas… se oli aika vaikeata. Onneksi kyseisen lapsen äiti soitettiin paikalle ja kaikki pääsivät viettämään hyvillä mielin viikonloppua.

Tällöin näiden tämänkin työn niitä ”varjopuolia”. Itselläni meinasi sietokyky loppua, mutta omasta mielestäni jopa erittäin sinnikkäästi jaksoin päivän loppuun asti ihan hymyillen. Se oli hieno edistystä jopa minulle, koska en liiemmälti pidä lapsista tai tule sellaisten kanssa toimeen, varsinkaan juurikin tuon ikäisten.

Hienoa minä! 🙂

Terveisin, Jenny

 

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi